NOSTO 23.10.2012

 Vielä pieni pätkä kruisailua laiturilta nosturin kupeeseen, niin alkaa olla kausi paketissa.

                                             Vantteja löysälle ja masto alas.

                                               Ja sitten ollaan hetki ilmassa.....

                                        ........1022 mailia perämeren aaltoja takana.

                                             Tukevasti kumipyörien päällä.

                                                           Katarina ja David.

1014 MAILIA

Alkaa olla se aika vuodesta, että on tullut venehommissa loppulaulun aika, vaikka venho vielä vedessä onkin.
Maileja kertynyt mittariin 1014 ja kovin paljon ei taida lisää tulla. Siitä pitävät opiskelukiireet ja lähestyvä talvi hyvää huolta. Tässä vielä kuvasarja satamista, joissa käytiin kesällä. Ja näihin kuviin laitoin perinteistä viis veisaten haitarimusiikin tilalle rauhallista kitarointia. S/Y KATARINAN 21 SATAMAA VUONNA 2012

PÖLLÄ JA MARJANIEMI 20.8

 Heinäkuun kruisailujen jälkeen oli pientä paussia veneretkeilystä,mutta se on taas hyvä aloittaa taas Ison- kraaselin poijussa yöpymällä.

 20.8 lähdin ajeleen Pöllään, joka on Hailuodossa oleva suojainen lahti. Tässä on Tauvon tuulimyllyt Siikajoella. Ilma on vielä aika nätti.

 Ja Hailuodon ranta näkyvissä.

Viime käynnistä Pöllän lahdessa oli vierähtänyt jo tovi (20 v.) aikaa. Silloin sinne pääsi kohtuu isollakin veneellä. Merikartan mukainen viitoitus näytti olevan olemassa, mut yhtä viittaa piti kiikarilla ettiä jonkun aikaa. Ja reimarin vieressä väylällä pötkötteli hiekkasärkkä, joen eipä ollu asiaa yrittää ajaa lahteen. Tämän jälkeen käänsin keulan Marjaniemeen ja olin yhden yön siellä. Tuuli oli koko ajan yltymään päin ja tiistaina Raaheen lähtiessä 12-14 m/s vastainen. Kuvia ei tullu tuossa ilmassa otettua, mut pieni videon pätkä kuitenkin. http://www.youtube.com/watch?v=dXidYfbgowQ

KOTISATAMASSA 29.7

Ja niin oltiin sitten viimeisellä etapilla. Maakallan poukamassa kateltiin säätiedotusta ja päätettiin, että on parempi lähteä matkaan, kuin odottaa aamua tai ikävää herätystä. Suoraan satamaan osuva itätuuli ja 30 metrin päässä oleva ranta ei antaisi kovin hyviä yöunia.Tuo viereinen hieman huonolaatuinen kuva on otettu, kun Raahesta näkyi ensimmäinen merkki. Kesäkuussa samaa reittiä tulleena tiedettiin, että se ei olisi Nahkiaisen majakka, aikaisemmin luulin niin. Tuulimyllyt ne ajaa tässäkin vanhojen hienojen merenkulun turvalaitteiden ohi. On sielä seassa toki Rautaruukinkin valoja.

Aurinko nousee ja väsy painaa. Nyt ei jaksa lähtä purjeita nostamaan, vaikka tuuli alkoi noustakin. Onhan tuo aika vähä vastainenkin, vois se silti nousta, no, olkoon. Ei ole kovin nätisti keulapurje makkaralla keulassa, mut valmiina, jos sitä tarvii.

Ulkomatalan majakka jäi just taakse ja kello on jotain puoli viis aamulla. Laiva nimeltä Alppila lähti Ruukin satamasta ja luotsivene kävi hakemassa luotsin pois sieltä. Alkaa tuntumaan, että ollaan jo kotona.

29.7 klo. 06.30 kotilaiturissa. Tämä viimeinen pätkä oli kaikista väsyttävin. 50 mailia Pietarsaaresta Maakallaan ja parin tunniin pysähdys, sitten 32 mailia Raaheen. Mut hyvään aikaan tultiin. Katarina ollut tunteroisen laiturissa, niin ukkonen alkoi jyriseen ja jouduin kaivamaan sadetakin esille eka kertaa tällä reissulla, hyvä ku tuli mukaan. Maileja tuli yhteensä 519,8. 26 päivää oltiin matkalla, vaikka se itsestä tuntuiki muutamalta päivältä.

Raahesta lähdettiin 3.7 ja 18 satamaa nähtiin ennen kuin oltiin uutta reissua taas suunnittelemassa kotirannassa. Paras alue löytyy omasta mielestä Haaparannan ja Piteån väliltä. Nättejä saaria ja syviä rantoja. Saunoja käytettävissä ja saariston suojissa saa ajella, jos niin haluaa. Aikaa tuolla alueella olisi saanut menemään enemmänkin, mut jos sitten ensi kesänä.

MAAKALLA 28.7

 Mässkäristä lähdettiin aamupäivällä, kuinkas muuten kuin tyvenessä ajeleen pohjosta kohti. Mantereelta tuli puupaatti, jonka kans mentiin yhtä matkaa Kokkolan korkeudelle. Se meni varmaan Tankariin, johon meidänkin oli alunperin tarkoitus mennä. Aateltiin, että siellä on yhtä paljon veneitä kun Mässkärissäkin, niin jätettiin suosiolla väliin. Tulihan tuolla käytyä kesäkuussa.

 Horisontti katoaa niin kuin Titanicin dokkarissa.

 Ja 50 mailin ajon jälkeen käännytään Maakallan saareen.

 Laiturissa oli kalaveneitä kylkikiinnityksessä, niin jäätiin poijuun, laitettiin jolla veteen ja mentiin maihin.

 Vanhassa kunnon kalastajakylässä täytyy olla myös kirkko, niin myös täällä.

 Ja hyvin tyyliin sopiva sisusta on kirkossa.

 Saaren länsipuolella olevassa kalasatamassa on hienot linja-taulut; kärkikolmiot.

 Ja Maakallan vieressä oleva Ulkokalla, jossa on majakka.

 Museoon oli ovi auki, niin ei muuta kuin peremmälle...

 Tohon pataan mahtuu paljo pottuja.

 Vermeitä..

 Ja vielä kerran tulee kuvia punaisista kalastajamökeistä.

Oli tarkoitus jäädä poijuun nukkumaan ainakin vähäksi aikaa, mut poukama on aika suojaton idän puolelta tuleville tuulille. Pikku jahkailun jälkeen päätettiin lähtä menemään kotisatamaa kohti. Jolla perään kiinni, kone käyntiin ja kumarrus viimeiselle satamalle ennen Raahea.

MÄSSKÄR 27.7

 Mikkelinsaarilta lähdettiin tyvenessä moottoroimaan kohti Pietarsaaressa olevaa Mässkäriä.

 Mässkäriin tultiin puolenpäivän aikaan ja ilma oli jo tälle retkelle tuttu; hellettä.

 Pooki on rakennettu 1858 ja vähän rapistuneen oloinen, mut kaukaa näyttää ihan hyvältä.

 1958 rakennettu uusi luotsiasema, jossa oli myös merivartioiden tilat. Nykyään täällä on kahvila ja saunaa saa  vuokrata myös veneilijät käyttöönsä.

Perjantai-ilta näyttää on vilkasta aikaa satamalle. Saaristoidylli muuttuu jytämestaksi tuossa tuokiossa, kun mankat ja matkaradiot saahan hohkaamaan laatudiscoa tai mitä se ny onkaan. Omasta mielestä näihin karkeloihin ei kuulu muu musiikki kuin linnun laulu, meren kohina ja tuulen vire, mut sinniteltiin siitä huolimatta yks yö täällä ja sitten taitaa olla kotimatka jo aika lähellä.

MIKKELINSAARET 25.-26.7

Matkaa tuli Raippaluodosta Mikkelinsaarille 20 Merimailia. Puolivälissä oli Ritrund, Suomen ainoa pookista tehty majakka.Tälläkin saarella ollut aikanaan luotsitoimintaa, joka loppui 1983.



Parhaimpia ovat ne pätkät, jotka mennään purjehtimalla.



Mikkelinsaarille johtaa kohtuullisen syvä väylä, joka on kuitenkin melko kapea.



Matkalla nähtiin ulompana merellä komea purjealus, joka tuli pari tuntia meidän jälkeen myös satamaan. Saksalainen LOVIS, joka oli menossa pohjoiseen ja sieltä Ruotsin puolelle. Kuvattiin, kun LOVIS lähti. Taisi jäädä niitten laivakoira rantaan, kuulostaa ainakin videon äänien perusteella. Ja linkki; http://www.youtube.com/watch?v=5mMUKDszV_U



Mikkelinsaarten entinen merivartioasema muistuttaa Valassaarten asemaa ulkonäöllään. Tämä paikka on nykyään luontoasema, johon pääsee myös tutustumaan. Hyvät näköalat oli tähystystornista.

 Satama tornista kuvattuna. Täällä toimii myös kahvila, joka hoitaa vierassataman toimintaa.

Ja matka jatkuu Pietarsaareen Mässkäriin, jossa käytiin jo kesäkuussa "koeajolla".

RAIPPALUOTO 24.7

Majakkakävelyn jälkeen lähdettiin ajeleen Raippaluotoon.

Eka kertaa tällä reissulla sumu yllätti. Onneksi oltiin jo ehditty avoimille vesille. Oli hyvä hiljalleen lipua eteenpäin ja painella sumutorvella äänimerkkejä.

Sumu kesti vain parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen ilma oli koko päivän selkeä.

Raippaluodon silta. Olikohan Suomen pisin. Alituskorkeus kuitenkin 24m. Me ei kuitenkaan menty sillan kupeessa olevaan satamaan, vaan jäätiin vähän kauemmaksi, missä on sauna ja kauppa vähän lähempänä.

Katarinan kaksois-sisko tuli vastaan sataman lähellä.

Raippaluodon satama. Kalaveneitä, vierasvenepaikkoja, sauna ja kahvila.

Pyöriä saa lainata maksutta, hyvä käydä kaupassa, joka on reilun kilometrin päässä.

Tästä matka jatkuu Raahea kohti, pysähdyspaikkoja saattavat olla; Mikkelinsaaret,

 Mässkär Pietarsaaressa, Tankar Kokkolassa ja Maakalla Kalajoella.

VALASSAARET 24.7

Valassaarilla on huviveneitä varten parikin laituria.

Hieno merivartioasema, jonka toiminta on loppunut 2009. Pihamaalla sen myös näkee. Heinää ja pajukkoa kasvaa joka puolella.

Kiskot ja kelkka, millä on saanut paatin rannalle.

Tää on varmaan ollu merivartioiden saunarakennus. Ovi oli auki ja edellinen veneilijä siellä käynytkin. Sanoi, että puita on vähä niukasti. Jep, sauna on hyvä, mut puita ei missään.

Viimeiset merivartijat.

Vanha merivartioveneen suoja. Sinnekin menee kiskot. Ei ollu venettä enää hallissa.

l

Satamaan oli syvä väylä ja helppo ajaa.

Tästä alkaa sitten matka majakalle. Venesatama ja merivartioasema on vierekkäin ja majakka toisella saarella, jotka jo tänä päivänä on maatuneet yhdeksi isoksi saareksi. Hyvä niin, ei kastu jalat, matkaa 2 kilometriä.

Valassaarilla on maihonnousukielto, mut luontopolkua saa kuitenkin käyttää läpi vuoden.

Ja tää teksti liitty tuohon alapuolen kuvaan.

Valassaarten majakka piti alunperin rakentaa pohjoisempana olevalle ebskärille. Lapiomiehet kaivoivat majakan perustuksia 20 metrin syvyyteen, eikä peruskalliota tullut vastaan. Tämän takia majakka päätettiin siirtää etelämpänä olevalle storskärin kallioiselle saarelle. Jo valmiina ollut majakanvartijoiden talo purettiin ja siirtoa varten tehtiin tämä kivisilta saarelta toiselle.

Kosteikkojen yli mennään pitkospuita pitkin.

Ja kahden kilsan päässä merivartioasemasta ja venerannasta tulee vastaan vanha majakanvartioiden talo.

Lampaat katteli, että taas tullaan kameroiden kans pyöriin tänne vitikkoon.

Valassaarten majakka. Rakennettu vuonna 1886. Korkeutta maanpinnasta 36 metriä.

Arkkitehtinä ollut Henry Lepaute, sama mies joka suunnitteli Eiffel -tornin.