KOTISATAMASSA 29.7

Ja niin oltiin sitten viimeisellä etapilla. Maakallan poukamassa kateltiin säätiedotusta ja päätettiin, että on parempi lähteä matkaan, kuin odottaa aamua tai ikävää herätystä. Suoraan satamaan osuva itätuuli ja 30 metrin päässä oleva ranta ei antaisi kovin hyviä yöunia.Tuo viereinen hieman huonolaatuinen kuva on otettu, kun Raahesta näkyi ensimmäinen merkki. Kesäkuussa samaa reittiä tulleena tiedettiin, että se ei olisi Nahkiaisen majakka, aikaisemmin luulin niin. Tuulimyllyt ne ajaa tässäkin vanhojen hienojen merenkulun turvalaitteiden ohi. On sielä seassa toki Rautaruukinkin valoja.

Aurinko nousee ja väsy painaa. Nyt ei jaksa lähtä purjeita nostamaan, vaikka tuuli alkoi noustakin. Onhan tuo aika vähä vastainenkin, vois se silti nousta, no, olkoon. Ei ole kovin nätisti keulapurje makkaralla keulassa, mut valmiina, jos sitä tarvii.

Ulkomatalan majakka jäi just taakse ja kello on jotain puoli viis aamulla. Laiva nimeltä Alppila lähti Ruukin satamasta ja luotsivene kävi hakemassa luotsin pois sieltä. Alkaa tuntumaan, että ollaan jo kotona.

29.7 klo. 06.30 kotilaiturissa. Tämä viimeinen pätkä oli kaikista väsyttävin. 50 mailia Pietarsaaresta Maakallaan ja parin tunniin pysähdys, sitten 32 mailia Raaheen. Mut hyvään aikaan tultiin. Katarina ollut tunteroisen laiturissa, niin ukkonen alkoi jyriseen ja jouduin kaivamaan sadetakin esille eka kertaa tällä reissulla, hyvä ku tuli mukaan. Maileja tuli yhteensä 519,8. 26 päivää oltiin matkalla, vaikka se itsestä tuntuiki muutamalta päivältä.

Raahesta lähdettiin 3.7 ja 18 satamaa nähtiin ennen kuin oltiin uutta reissua taas suunnittelemassa kotirannassa. Paras alue löytyy omasta mielestä Haaparannan ja Piteån väliltä. Nättejä saaria ja syviä rantoja. Saunoja käytettävissä ja saariston suojissa saa ajella, jos niin haluaa. Aikaa tuolla alueella olisi saanut menemään enemmänkin, mut jos sitten ensi kesänä.